torstai 20. lokakuuta 2011

VAALIHUUMAA



Ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen vaalivuosi ympari maailman. Uunituoreita presidentteja tulee putkahtelemaan pitkin vuotta siella taalla kuin sienia sateella.


Tammikuussa koko Suomi jannittaa sita, etta miten suurella aanivyorylla Niinisto valtaan valitaan. Sauli on karsivallinen ja kauaskatsoinen mies ja Saulin aika on tullut, siita lienevat kaikki kanssani samaa mielta? On totta, etta puolivallaton leskimies menetti kilokaupalla mediaseksikkyyttaan naidessaan Haukion, mutta tuskin Jenni niin iso kiviriippa kuitenkaan on, etta silla vaalit havitaan. Kunpa Jenni vain tajuaisi a) vetaa rautakangen pois persiistaan, b) palkata stylistin (yllari pyllari) ja b) lopettaa vankaamisen siita, etta ikaero ei merkitse mitaan ja etta han on jo iso tytto, joka seisoo omilla jaloillaan. Kun kaikki nyt kuitenkin ihan satavarmasti tietavat etta mikali Sauli olisi ollut vaikkapa kokoomuksen Porin osaston ylimmainen talonmies niin ikaero olisi aivan varmasti ollut kynnyskysymys. Ja etta omilla jaloilla seisomiseen on runotytolla viela pitka matka.


Lipposen kannattajilla ei muuta jannitettavaa vaali-iltana ole kuin ehka se, etta mahtaako Paavo kupsahtaa vanhuuttaan ennen kuin aantenlasku on ohi. Paavon poliittinen kokemus ja vahvan johtajan ote ovat kovaa valuuttaa, mutta samalla myos rasite. Presidentin virkaa ei hoideta seitsemankymppisena, ei edes Suomen kaltaisessa Nukkumattilandiassa, eika vaikka savuverhona olisi kuinka paljon nuorempi vaimo ja lapset.


Marraskuussa taalla Jenkkilassa tullaan kokemaan kaikkien aikojen likaisin presidentinvaalikampanja, todellinen henkiinjaamistaistelu. Obamalla ei tule olemaan minkaanlaisia mahdollisuuksia puolustautua republikaanien vaalikoneen iskuja vastaan. Kuka republikaanien ehdokkaana tulee olemaan, on taysin sivuseikka ja se tuskin kiinnostaa paljoa edes republikaaneja itsejaan. Obama tullaan repimaan vanhanaikasesti ns. tuhannen pillun pareiksi ja se on valtava menetys meille kaikille, niin rajojen sisa- kuin ulkopuolellakin. Obama on oppinut kantapaan kautta, etta hiekkalaatikolla ei parjaa sangolla ja lapiolla jos muut istuvat kaivinkoneidensa hyteissa. Ei vaikka olisi kuinka moraalisesti oikeassa.

Mannaviikolla luin mielenkiintoisen artikkelin ensi heinakuun presidentinvaaleista Meksikossa. Ennakkosuosikkina on suomalaisen kuuloinen mies nimeltaan Pena Nieto. Pena, aivan kuten Saulikin, on leskimies ja myos hanelle loytyi oma runotytto arkea sulostuttamaan. Veljekset kuin ilvekset ovat meidan Sauli ja Meksikon Pena.


Tulikin tassa mieleen etta mitas jos vaihettaisiin paittain ehdokkaita, ihan vain kansainvalisen yhteistyon ja kulttuurivaihdon nimissa. Mahtaisko kukaan huomata?

Pena





Angelica, Penan runotytto

Mikali tasta kansainvalisesta ehdokasvaihdosta paastaan yhteisymmarrykseen niin ehdotan etta vaihdetaan samaan syssyyn Lauri Tahka Pablo Monteroon. Musiikista en niin tieda, mutta tuo Pablo on mukavampi kattella.


(Kuvat netin syovereista.)

4 kommenttia:

  1. Kiitos poliittisesta analyysistä ja ennen kaikkea siitä, että nyt tiedämme kuka on Pena Nieto. Perussa juuri äsken oli tapeetilla kaveri jonka nimi oli Humala. Se sentään aiheutti vähän säpinää täälläkin.

    Sauli on kova jätkä ja tuleva presidentti, se on selvä. Kun Kekkonen kiipesi palmuun, Sauli kiipesi puhelinpylvääseen Tsunamin aikana. Molemmat ovat merkittäviä juttuja ja niiden vaikutusta helposti aliarvioidaan.

    Vakavasti ajatellen, maassa ei nyt ole ketään muuta ehdokasta, joka pääsisi edes lähelle Saulia. Peli on selvä. Jenni kyllä pärjää, uskon niin. Hän joka kirjoittaa runoja, on ihminen jonka olkapäähän on helppo nojata.

    Paha puute on tosin se, että Sauli ei ole helposti nojailevaa tyyppiä.

    Kummisetäni on Saulin kanssa tehnyt aikoinaan 1970 - 80 luvuilla kunnallispolitiikkaa Salossa, ja hän sanoo, että Jenni se vasta ihminen on, kun Saulia jaksaa sietää päivästä toiseen.

    Mutta , parempaakaan ei ole, ei edes lähistöllä.

    Siskoni, joka myös asuu Jenkkilässä, on informoinut minua teidän sisäpolitiikastanne. Se se vasta näyttää olevan raakaa peliä. Itse olen Kennedyn miehiä. Olin minä Clintoninkin miehiä, mutta vähän pitkin hampain, kun minulla ei koskaan käynyt niin hyvää flaksia.

    Viikonloppua sinnekin

    VastaaPoista
  2. Juu ole hyva vain. Multahan loytyy terava huomio lahes jokaiseen asiaan ja olen useinmiten itseni kanssa viela samaa mielta. Nimimerkilla Kaikkien Alojen Asiantuntija.

    Ei Sauli mikaan huono presidentti tule olemaan, on hanessa sentaan pikkuisen sarmaa muihin verrattuna. Mahtaisiko kummisetasi valittaa viestin ja pyytaa Saulia opettelemaan vaikkapa saksofonin soiton tahi jonkun muun vastaavan seksikkaan harrastuksen viela ennen vaaleja? Silla voisi irrota viela muutama hajaaani meilta keski-ikaisilta laskiperseisilta kotirouvilta, jotka tunnetusti olemme laumasieluista ja helposti vauhkoontuvaa vaalikarjaa.

    Minakin kallistun sinne Kennedy-Clinton linjalle eika minua haittaa tippaakaan etta molemmat herrat kavivat kylvolla naapurin haassa. Asia on pikemminkin painvastoin, ei sellainen aija voi ihan munaton olla joka uskaltaa pistella menemaan keskella presidentin tyohuonetta KUN ON NAIMISISSA HILLARYN KALTAISEN NAISEN KANSSA.

    VastaaPoista
  3. Niinistö vaikuttaa olevan ainoa varteenotettava ehdokas pressanvaaleissa. Lipponen on jo aika kulunut tapaus eikä mitenkään kovin edustava presidentiksi. Murahteleva eleetön vanhus ei oikein edusta ainakaan minulle sitä kuvaa, jollaisena haluaisin presidentin nähtävän.

    Ja ne muut sitten, no joo. Ja voiko kukaan ottaa Jytkymiestä tosissaan, mietin. No ehkä jotkut voi.

    Mielenkiinnolla seuraan Jenkkien vaaleja, mutta mielipiteitäni en esittele, koska tiedän tietämykseni rajallisuuden - kerrankin :D

    Näitä sinun juttuja on ilo lukea!

    VastaaPoista