OHI ON

Laah ja puuh, se on sitten siina. Pulkassa. Suoritettuna taas kerran, mutta ensi jouluna mina kylla sitten... No, antaa olla. Juuri noin taisin luvata itselleni jo vuosi sitten. Ja sita edellisena vuonna. Ja sita...

-Mom, could you make that lanttu-thing? kykyi Esikoinen aaton aattona ja mykisti 'kettu-teille-mitaan-ihmeempia-rupee-vasaan' jupinani kertaheitolla. Etta osaakin olla ovela pirulainen, manasin mielessani, laukatessani paa kolmantena jalkana ruokakauppaan lanttuja hakemaan silla 'pitaahan sita lanttulooraa aidin tehda kun kerran lapset pyytaa'. Vaikkeivat soisikaan.

Joka ikinen joulu olen kokannut perheelle kinkut, laatikot, rosollit ja muut tilpehoorit ja joka ikinen joulu lopputulos on ollut sama. Epamaaraisennakoista kasaa tokitaan epaluuloisena pari kertaa haarukalla ja pakollinen maistamisnokare huuhdotaan pikavauhtia kurkusta alas, pienten vartaloitten vapistessa tekopahoinvoinnin kourissa. Mies ottaa, kotirauhan sailyttamiseksi, lusikallisen porkkanalaatikkoa ja katkee sen sitten lautasliinan alle. Mina leikin etten huomaa mitaan. Korjaan tiskit pikavauhtia poydasta ja juoksutan saalittavat poperoni jaakapin peralle, josta saan ne puhtaalla omallatunnolla kaapia roskiin joskus loppuviikosta.

- Hitto, taaskin tein ihan turhaan eika kenellekkaan kelvannut, huokailen vihaisena enka muista ollenkaan etten itsekaan ole muistanut niita syoda. Ja vaikka joka vuosi paatan, etta ensi vuonna en tuhlaa aikaa enka aineita moiseen turhuuteen niin tassa sita ollan taas, lahes koskematon lanttuloora sylissa.

Joulu on sujunut muutenkin kuin tuttuja latuja hiihdellen. Ruokaa, etenkin suklaata on ollut sopivasti. Jouluolut on ollut hyvin vehnaista ja kuohuvaa. Joululauluja on laulettu ja enkelikellopelihirvitys on kilissyt kuin riivattu. Ilmoja on pidellyt. Ja joulun kohokohtana Bulls voitti juuri kauden avausottelun Lakersia vastaan MVP Rosen hienolla viime sekunnin korilla. Huushollin miehet huusivat kuin hyeenat ja hyppivat sohvilla ihastuksesta sekaisin. Maassa rauha ja ihmisilla hyva tahto.

Joulupukki oli hyvin lahjakkaalla paalla tana vuonna ja toi Miehelle kauan himoitsemani kaiutinpaneelin (toim. huom. kaannos on tarkastettu www.pixmania.com sivuilta, alkup. sound bar). Erilaisten oikeitten kotiteatterijarjestelmien perassa kuolatessani huomio kiinnittyi aina ja ainoastaan niiden aarimmaisen vastenmieliseen ulkonakoon ja helvetilliseen johtohardelliin. Koska olen erittain allerginen, kuten suurin osa naisista, sanaparille 'kaiuttimen johto" oli k.o. kaiutinpaneeli helppo valinta. Suosittelen, vaikkapa juuri sen edella mainitun kotirauhan sailyttamiseksi.

Odottamattoman 'halvalla saa'- kohtauksen kourissa sorruin ostamaan Miehelle lahjaksi myos toistasataakiloisen kaasugrillin. Grillin, jonka Korkeampien Voimien avulla ja helvetillisella sisulla sain raahattua varastoon piiloon. Mutta jota en enaa saanut raahattua varastosta ulos, joten olkoon siella. Eika minulla sitapaitsi olisi ollut aikaa kootakaan sita juuri nyt ja Mieshan ei todistetusti osaa lukea mitaan, minka paalla lukee ohje, on se sitten kasaamisohje tai kayttoohje. Eipa hanella olisi tyokalujakaan ja omiani en hanelle lainaa, joku roti sentaan...

Vaikkei meilla noudateta mitaan erityista korkeamman tason kasvatusmetodia, olemme Miehen kanssa suhteellisen yksimielisia lasten kasvatusperiaatteista noin paapiirteittain. Lyominen, pureminen ja sylkeminen ovat kiellettyja, niin vanhempien kuin lastenkin toimesta. Kiroilla saa vain Aiti ja siina pitaa kayttaa julkisilla paikoilla suomen kielta. Kotona saa kielen valita vapaasti. Kadet pestaan nenan kaivuun jalkeen ja mieluummin sen sijaan. Isovanhempien ikaisille ihmisille vastataan Yes, Sir tai No, Ma'm, yleensa kysyjan sukupuolesta ja kysymyksesta riippuen mutta siita riippumatta olivatpa kysyjat minkalaisia kusipaita tahansa.

Nailla ohjeilla on parjatty ilman suurempia takaiskuja ja julkisia noyryytyksia jalleen koko vuosi. Siita muistutuksena Joulupukille lahetettiin jo marraskuulla varajavalla kaunokirjoituksella kirjoitettu kohtelias kirje jossa ohimennen mainittiin muutama lastenhuoneen hyllyilta viela puuttuva, mutta Erittain Toivottu Lahja. Esikoinen, silmani omena, osasi listata omaan vaatimattomaan tapaansa vain kolme pienta asiaa, kaksi pakettia Legoja ja sinipunaisen pyjaman. Kuopuksen lista sen sijaan, juuri Kuopukselle ominaiseen tyyliin, oli kolme sivua pitka ja sisalsi kaiken mahdollisen tietokoneesta maailmanrauhaan ja lottovoittoon.

Toiveita pyrittiin toteuttamaan kohtuullisuuden ja hyvan maun rajoissa ja eksyipa pukin konttiin muutama ihan itse keksimani lahjakin. Nyt kun Lady Gaga on syrjayttanyt Pupu Tupunan ja JLon tahdissa vatkataan pyrstoa niin etta lattia notkuu, saivat molemmat omat MP4 soittimensa. Idean tahan sain omasta aitienpaiva-IPodistani, jota ilman en enaa lahde edes ulos ovesta. Mies kylla ehti jo vaittaa, etta kolmen, hiljaisuudessa omaan tahtiinsa tanssivan perheenjasenen katselu aiheutta hanelle pysyvia henkisia vaurioita. Etenkin kun pienin niista ei tieda olevansa valkoinen poika, vaan kourii toisella kadella haarovaliaan, pogoaa  pipo silmilla pain huonekaluja ja huitoo toisella kadella ilmaa kuin kaatumatautinen.

No, koska ainut Tarkea Tavoitteemme on pitaa kaikenlaiset TV- ja tietokonepelit pois kotoa niin kauan kuin mahdollista, olemme laskujemme mukaan viela reilusti voiton puolella. Lahietaisyydella on sen verran monta sairaalloisen ylipainoista, totaalisen fucked up varhaisnuorta, joiden ainoana ajankuluna nayttaa olevan 'vihollisen tuhoaminen' etta olemme julistaneet oman kodin pelivapaaksi vyohykkeeksi. Aika naytta kuinka kauan Kollaa kestaa, mutta jokainen paiva on kotiin pain. (EDIT: Tassa mainittu Tarkea Tavoite on taysin henkilokohtainen valintamme ja tiedamme kuuluvamme vahemmistoon ja etta taistelemme tuulimyllyja vastaan. Tarkoituksenani ei ole kritisoida niita vanhempia, jotka ovat valinneet toisin. Live and let live. Meista on taysin OK, etta pojat pelaavat itsensa pyorryksiiin esimerkiksi yokylaillessaan serkkujensa luona. Peace.)

Niin paljon kuin joulusta pidankin, olen tyytvainen etta se on jalleen kerran ohitse. Esikoisen mielesta tama oli jalleen kerran Paras Joulu Ikina ja sen parempaa kiitosta en olisi voinut saada.

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin...

Ai minako? Vain kolme lahjaa sain, kylla se minulle riittaa. Ensimmaisessa oli hunajanvarinen minkkiturkki. Toisessa lentoliput New Yorkiin, yhdelle. Miehelta sain rakkauskirjeen.

(Kuvat netin syovereista)