perjantai 3. joulukuuta 2010

KERTA KIELLON PAALLE

Fiksut ihmiset kuulemma oppivat kerrasta ja vahan vahemmankin fiksut muutamasta kerrasta, mutta meikalainen se ei nayta oppivan sitten mistaan mitaan. Juuri kun olin saanut ripustettua remppavaatteet takaisin naulakkoon ja huushollin takaisin kuriin ja jarjestykseen niin hups, taas repsahti. Paassa nimittain.

Oli kaunis lauantainen iltapaiva lokakuun lopussa. Kipsipolyt oli lakaistu pois ja viimeisetkin maalipurkit kannettu varastoon. Talo oli siisti ja hiljainen, lapset olivat naapurilla meluamassa ja mies kuntosalilla. Loikoilin sangylla remonttikanavaa katsellen ja vanhoja Avotakkoja selaillen, kun yhtakkia, ilman pienintakaan varoitusta hirvittava pimeys laskeutui paalleni ja silmissa sumeni. Kun nakokyky ja jarki puolen tunnin riehumisen jalkeen palasivat, oli naky tallainen.

Kun Mies tuntia myohemmin kotiutui, istuin surkeana ruokapoydan aaressa ja pyorittelin ruuvimeisselia kasissani.


- Kuule kulta, kun mulle kavi pieni vahinko.

- Mita, kerro heti, pelastyi Mies.

-Mene ylakertaan katsomaan.

Mies loikki hermostuneena ylakertaan ja pysahtyi makuuhuoneen ovella. Seurasi pitka hiljaisuus.

- Ala selittaa.

-No kun mun piti vaan ottaa pois se yks juttu, mut sit siella oli ihan hometta ja kun ma vahan kaivoin... ja sit ma kaivoin lisaa...ja sit se vaan kavi.

-Kai sa ymmarrat ettei meilla ole varaa mihinkaan kylppariremonttiin.

- Niin, mut kai sa ymmarrat ettei meilla ole varaa sita tommoiseksikaan jattaa.

-Jaa. Totta. No, pida hauskaa.

Siis ei tuollaista miesta voi muuta kuin rakastaa, se ei pienista hatkahda.

Nain alkoi Suuri Kylppariremontti eli Tuskien Taival eli Keski-ikaisen Laskiperseisen Kotirouvan Seikkailu Mika-Mika-Maassa. Mika-Mika-Maa viittaa usein toistuviin kylpparista kuuluviin lausahduksiin kuten "Mika vittu toikin mahtaa olla?" ja "Mika vittu siella nyt kinaa?"

Kuten olen jo aikaisemminkin hapeamattomasti kehuskellut, en ole ensimmaista kertaa pappia kyydissa eika seiniakaan tassa huushollissa suinkaan kaadeta ensimmaista kertaa. Silti on kuitenkin klimppi kurkussa pakko tunnustaa, etta nyt taisi tulla haukattua liian suuri pala. Jos tasta kunnialla selvian niin liityn valittomasti Vapaamuurareihin tai johonkin muuhun vastaavaan rakennusammattilaisten liitton. Kunniajaseneksi.

Projekti alkoi juuri kuten oikeaoppinen remontti yleensa alkaa. Laakarikaynnilla. Parempien tyokalujen puutteessa suoritettiin demo taskukokoista sorkkarautaa ja viela pienempaa vasaraa hyvaksi kayttaen. Vasaran koko, osumien laaja hajonta ja vasemmassa kadessa pidelty viinilasi lienevat kaikki osasyyllisia siihen, etta demon ensimmainen paiva paattyi kammottavaan karjaisuun kun kahden tuuman ruosteinen rautanaula upposi parin sentin syvyyteen oikeaan ranteeseen. Jaa, niin sitten kavi kuin Jeesukselle, tuumasin tyynesti. Paitsi etta Jeesus ei kylla kiroillut nain helvetisti, lisasin kun vetaisin naulan ulos.

Tetanustehoste olkapaassa kuumottaen ja seitseman paivan antibiottiresepti taskussa jatkoin kuitenkin demoa heti seuraavana paivana. Ja kuinkas sitten kavikaan? Oppiiko laskiperse kotirouva ensimmaisesta naulasta? Eipa opi, ei. Enta vetaako laskiperse kotirouva jalkaansa Sievin terasvahvisteiset turvakengat toihin lahtiessaan? Eipa veda, ei. Vaan varvastossut. Ja astuuko se laskiperse kotirouva sitten heti seuraavana paivana niilla varvastossuillaan uuteen naulaan? Oikein arvattu, niin astuukin. No, samoilla antibiooteilla ja laakarimaksuilla tassa mennaan etta jos oikein tarkasti miettii niin saastoa tuli siinakin.

Parin paivan huhkimisen jalkeen tilanne oli tallainen. Seinat ja seinien naulat on saatu kunnialla pihalle ja allotysten allotys, kylpyamme on kannettu riemusaatossa roskakatokseen.



Kaiken raivoamisen ja ylenpalttisen rikkomisen jalkeen paasin rakentamaan ovenkarmia. Vahan tuli vino, mutta ei haittaa. Sitapaitsi Perfection is boring, sanoo Vogue.
Ja siita viikon paasta, ilman ensimmaistakaan karahtanytta karvaa oli sahkotyot tehty.
Sitten levytettiin ja paklattiin, niin maan perkkeleesti ja tasasse. Huomaa alemmassa kuvassa esiintyvat turvajalkineet.
Seuraavaksi asennettiin liukuovet.
Ja ylakaappejakin on soviteltu.



Ja siihen se sitten sitten jaikin, ennen kuin taas jatkuu. Viimeiset viisi viikkoa olen metsastanyt putkimiesta. Joka nayttaakin olevan pirunmoisen ovela ja vaikeasti tavoitettava otus.

2 kommenttia:

  1. Mä en vaan voi uskoa puoliakaan, mutta pakko jatkaa lukemista :D Nimim. meisseli kädessä syntynyt

    VastaaPoista
  2. Juu, lahes joka toinen paiva saa hakata paata seinaan ja hokea etta "Taa ei vittu voi olla totta!". Milloin mistakin syysta. Mutta eipahan paase elama yksitoikkoiseksi kun aina on jotain saatoa meneillaan ;-D Nimim. Minakin pelaan mielellani meisselin kanssa :-D :-D

    VastaaPoista