Kaak! Nuoruuden innolla mutta totisin ja vakain aikomuksin aloitettu blogini a.k.a. syvien ajatusten sammio ja tajunnan virran vaahtoava koski tyrehtyi lahes tykkanaan ennen kuin oikeastaan ehti kunnolla alkuunkaan. Mutta onneksi vain melkein.
.
Jos oikeen tarkasti kuuntelee niin pieni, vaatimaton ajatusten lirina todistaa satunnaiselle ohikulkijalle etta hengissa ollaan, vaikkakin kyseenalaisissa sielun ja ruumiin voimissa. Vaikka viime merkinnasta on jo yli vuosi, en suinkaan ole ollut heittamassa kirvesta kaivoon vaan pikemminkin eraanlaisella hengahdystauolla. Keraamassa voimia. Hakemassa suuntaa ja tarkistamassa merimerkkeja. Suorittamassa henkista kokovartalopesua.
. Kulunut vuosi on ollut henkisesti seka erittain raskas etta myos aarettoman antoisa. On ollut pelottavaa huomata etten ole lainkaan se, joksi itseani luulin vaan jotakin aivan muuta. Liittyyko tama oman elaman syvallisempi tarkastelu ja sitamyota sen muutos sitten tahan kuuluisaan neljankympin rajapyykkiin vai onko se vain pitkaan jatkuneen vittuuntumisen tulosta, en tieda. Sen kuitenkin tiedan, etta elaman suurissa kriiseissa kannattaa totuutta hakea sielta, mista se on ennekin loydetty. Kansan syvista riveista. Kuolemattomat 'Elama on ihanaa kun sen oikein oivaltaa', 'Mieluummin vahan hullu kuin tippaakaan tyhma' seka tietenkin 'Rikoo on riskilla ruma' ovat olleet ohjenuoriani viime kuukausien ajan.
.
Kuluneen vuoden aikana olen perannut elamastani pois hirvittavan maaran jaloissa pyorinytta roskaa; tarpeettomia ihmisia, tarpeettomia kiireita ja tarpeettomia tavaroita. Poistin osoitekirjastani sivut A ja B (Assholes and Bitches) ja elamanlaatuni kohentui todistettavasti ainakin 78%. Voin suositella tata esimerkiksi kaikille niille, joita edessa oleva joulukorttirumba vasyttaa jo etukateen. Ei tarvitse kuin kerran kylmasti kutsua Rouva Mulkvistia Rouva Mulkvistiksi, (tai kuten minun tapauksessani 'vitun makaroonilaatikkoa paistava parturi-kampaaja') ja voit olla varma etta lahettamasi joulukortti tulee bumerangina takaisin. Kun toistat taman tarpeeksi monta kertaa ja oikeiden ihmisten edessa niin jo ensi jouluna saat ostettua kaikki tarvitsemasi joulupostimerkit pelkilla taskun pohjalta loytyneilla kolikoilla. Katevaa ja uskomattoman tehokasta. Nain saastyneen ajan ja energian voit kohdentaa ihmisiin, joiden kanssa oikeasti haluat viettaa aikaasi.
.
Jatkuvaan kiireeseen ja paa kolmantena jalkana juoksemiseen loysin myos yksinkertaisen ja tehokkaan laakkeen. Pillerin nimi on EI ja se sylkaistaan ulos mahdollisimman kovalla aanella ja tahdaten mieluiten vastustajan vasempaan otsalohkoon. EI, en todellakaan halua valokuvata aneemisen nakoisen tyttaresi mallikansiota ilmaiseksi vaikka lapsemme ovatkin samalla luokalla. EI, en valita vaikka virkkuukerhosi nettisivut kaatuisivat vanhuuttaan, vaikka loytokoiraasi uhkaa kaasukammio ja vaikka vaimosi ei anna ja lapsestasi tulee kielipuoli. EI kiinnosta.
.
Kaiken rytinan ja raiskahtelyn aikana ovat jyvat erottuneet akanoista ja ne elaman todelliset kultakimpaleet, mielenkiintoiset ihmiset ja mielekas tekeminen ovat paasseet jalleen etusijalle elamassani. Vietin viimekesaisella Suomen turneella lukuisia hulvattomia tuokioita lyomattomissa retkueissa ja niita hetkia hellin muistoissani viela pitkaan. Ystavani Mika Terho, jonka loistavalta teokselta Kokovartalopesu tama postaus lainasi otsikkonsa, vietti kanssani ihanan yon Turun Ruissalossa. Ihana yo sujui Suomileffojen tyyliin valoisassa kesayossa temmeltaen tosin silla erotuksella etta tama keski-ikainen, silmalasipainen, ylipainoinen ja kaljuuntuva Tauno & Ansa- tyyppinen pariskunta tyytyi sylipainin sijaan leikkisasti vaittelemaan Voiko puutteeseen kuolla? vs Voiko vitutukseen kuolla? laatuisista skenaarioista. .
Kesalomani parhaat paivat vietin kuitenkin yllattaen Forssassa, jossa sain nauttia livena LIAMKin huumorin sapelin kalistelusta *vilkuttaa* seka pikaisista pystykaffeista. Kaikille asiaa kuumeisesti pohtiville voin paljastaa, etta kylla, mies on aivan yhta hulvaton screenin molemmin puolin. Forssan kaupunginkirjaston poistomyynnista saalistin lahtiessani Clavellin Shogun, Tai-pan ja Gai-Jin kirjasarjat paatahuimaavaan yhteishintaan 6 euroa. Uskon vakaasti, etta jouluun mennessa puhun japania jo suhteellisen sujuvasti. Wakarimasen? .
Forssan Ruostejarvessa alastomana kuviokelluntaa suorittaessani ja kuikan (hata)huutoja kuunnellessani totesin vihdoinkin tavoittaneeni sen kauan kadoksissa olleen 'etiapain vaikka pallit savessa'-mentaliteetin, jota ilman olen ollut niin kovin eksyksissa. Uskon vakaasti Ruostejarven laakkeenomaisiin ominaisuuksiin ja hyvaa tekeviin magneettikenttiin ja voin suositella kyseista jarvea seka tietenkin kuviokelluntaa kaikille itsensa valiaikaisesti munattomiksi tunteville ja siita karsiville henkiloille.
Mielekkaan tekemisen puutteesta ei meilla ole tarvinnut karsia enaa pitkaan aikaan. Olen suhteellisen innokas kotinikkari eli remontti-reiska ja vuosien mittaan olen ajankulukseni ja pelkasta tekemisen ilosta tehnyt useammankin lattiaremontin, poistanut pari tarpeetonta seinaa, asennellut tusinoittain upotettuja valaisimia sisakattoihin, maalaillut, listoittanut ja uusinut milloin mitakin.
.
Alkusysayksen tamankertaiselle remontille antoi kesakuinen pikkuistakin pienempi tulipalo. Mun viidentoista minuutin zen-hetki koetaan kerran kuukaudessa kun siivooja kay puunaamassa nurkat. Viisitoista vaivaista minuuttia ma olen tyyni ja viattoman onnellinen tahrattoman puhtaassa kodissani, tuoksuvia liinavaatteita poyhien ja narskuvan puhtailla lattioilla astellen. Se kestaa noin viisitoista minuuttia kunnes ensimmainen epeli sitten pudottaa hillopurkin lattialle keittiossa, toinen pissii ohi ponton ja kolmas marssii 47 numeron koiranpaskaisilla lenkkitossuillaan pitkin kamppaa 'ku ma en oo tottunu ottaan kenkia sisalla pois' ja siita se alamaki sitten taas alkaakin.
.
No enivei, siivoojien kuivausrumpuun heittamat lattiaratit olivat ilmeisesti paastaneet itsestaan niin paljon nukkaa etta sihti oli mennyt tukkoon ja kuumuus oli sytyttanyt nukan palamaan. Olin edellisella viikolla siirtanyt kymmenen vuotta keittion nurkassa kokottaneen jauhesammuttimen allaskaappiin pois nakyvista eika mies rukka, kesken suihkun ja palohalytyksen pelattamana ollut sita hatapaissaan loytanyt. Niinpa han tyytyi soittamaan paikalle palokunnan ja lappaamaan amparilla vetta kuivausrumpuun niin paljon kuin ehti. Vesi ei paloa sammuttanut vaan valui valikatosta lapi alakertaan ja teki omia tuhojaan. Tassa vaiheessa ma saavuin kotiin, nappasin jauhesammuttimen keittion katkoista ja tyhjensin sen kuten Upinniemen Palokoulutuskekusken sammutuskursseilla vuonna nollanelja harjoiteltiin, lahietaisyydelta suoraan liekkeihin. Palokoulutuskeskuksen ansioituneet palokouluttajat unohtivat kuitenkin kertoa, etta lahietaisyydelta umpinaiseen sylinteriin lavaytetty sammutusjauhe polahtaa hetikohta ja suhteellisen akaisesti takaisin sammuttajan silmille ja leijuu sitten seuraavan kymmenen minuutin ajan joka jeesusksen koloon ja nurkkaan ja pinnalle siina huushollissa. Olisihan mun pitanyt se itsekkin tajuta, mutta siina hotakassa kun kaasukayttoisen kuivausrummun tayttoluukusta lyovat metriset lieskat, alaston mies juoksee pallit heiluen amparit kasissaan pitkin kamppaa, loiskutta puolet hyvaa tarkoittavista sammutusvesistaan pitkin lattioita, liukastuu sitten ampareinensa siihen sammutusveteensa ja huutaa ja haslaa muutenkin niin saatanasti, en sitten jotenkin alynnyt...
.
Tahan saumaan, kaiken sammutusveden ja sammutusjauheen keskelle ryntaavat sammutusjoukot, puolentusinaa raavasta miesta paskaisissa saappaissaan ja nokisissa vetimissaan, kirveet ojossa. Oli sanomattakin selvaa, etta mun zen katosi kuin pieru Saharaan kun katselin sita sotkua.
.
Palo tuli sammutettua, kamppa siivottua ja vakuutuskin korvasi uuden kuivurin, mutta laminaattilattia protestoi kylpyaan sen verran pahasti etta vaihtoon meni. Juuri kun sain ylakerran lattian valmiiksi, niin olikin vuorossa alakerran vessan remontti ja samaan syssyyn paatti viela kattokin vuotaa, niin etta kamppa on viimeiset puoli vuotta muistuttanut enemman rakennustyomaata kuin ihmisasumusta. Ei tama remontointi ehka ole yhta halpaa kuin perinteiset terapiamuodot, mutta voin kertoa etta vaikuts on valiton ja irreversible. Siina pienet murheet menettavat merkityksensa kun otsasuoni pullottaen vaantaa vaarankokoista ruuvia vaarille jengoille tai sahaa kolmannen kerran lankkua puoli tuumaa liian lyhyeksi. En suosittele, mutta kokeiltu on.
.
Nailla evailla siis jatketaan sulkien pollyttelya, saas nahda kuinka amman kay!
Fiksut ihmiset kuulemma oppivat kerrasta ja vahan vahemmankin fiksut muutamasta kerrasta, mutta meikalainen se ei nayta oppivan sitten mistaan mitaan. Juuri kun olin saanut ripustettua remppavaatteet takaisin naulakkoon ja huushollin takaisin kuriin ja jarjestykseen niin hups, taas repsahti. Paassa nimittain.
Kun Mies tuntia myohemmin kotiutui, istuin surkeana ruokapoydan aaressa ja pyorittelin ruuvimeisselia kasissani.
Ja siita viikon paasta, ilman ensimmaistakaan karahtanytta karvaa oli sahkotyot tehty. 
Sitten levytettiin ja paklattiin, niin maan perkkeleesti ja tasasse. Huomaa alemmassa kuvassa esiintyvat turvajalkineet.
Seuraavaksi asennettiin liukuovet.
Ja ylakaappejakin on soviteltu.
.jpg)
