RUMUUSMITTARI®

.kuva

Vahanko ottaa paahan kun joskus kuvittelee ihan oikeasti keksineensa jotakin ja huomaakin sitten etta joku hyvakas onkin varastanut MUN idean ja myy sita nyt kalliiseeen hintaan ostoskanavalla ja halpistavarataloissa. Hoh! Mulle on kaynyt nain jo kaksi kertaa ja sekos pistaa vihaksi.

.

Mun ensimmainen varastettu keksinto oli valoheratyskello. Keksinto oli enemmankin pakon sanelema kuin pelkasta keksimisen ilosta syntynyt. Kun tarpeeksi monta kertaa myohastyy koulusta ja duunista vain sen takia ettei kerta kaikkiaan kuule eika ymmarra heratyskelloa niin pakkohan siina on jotakin keksia. Valoheratyskellon kytkentakaaviota piirrettiin sahkotekniikan tunneilla kieli poskessa ja kaiken jarjen ja Ohmin lakien mukaan sen olisi pitanyt toimia. Proton rakennus jai sitten jostain kumman syysta toteuttamatta ja koko keksinto taidettiin kipata muiden suttuisten koulumuistiinpanojen mukana kaatopaikalle. Niin tai nain, olen sita mielta etta valoheratyskellon myyjat saisisvat suorittaa mulle edes hieman provikkaa, silla keksintohan on todistetusti minun.

.

Pari viikkoa sitten sain kauhukseni huomata etta varkaille ei mikaan ole pyhaa, heilla on otsaa tunkeutua jopa toisten keittioon. Oli jalleen kerran 'oi vittu etta ma vihaan kokkaamista'-paiva ja vaikka kaapit pursuivat ruokatarpeita en kerta kaikkiaan keksinyt mita niista olisin vasannyt. Ilmio on suoraan verrattavissa kuuluisaan 'mulla ei oo mitaan paallepantavaa'-huuhdahdukseen seka lasten suosimaan 'kun kaikilla muillakin on'-kitinaan. Koska aivoissa ei kertakaikkiaan liikkunut mikaan eika keittokirjan lukeminenkaan kiinnostanut, paatin improvisoida ja heittelin vasemmalla kadella pataan sekalaisen kokoelman kaapeista loytynytta tavaraa. Hammastykseni oli suunnaton kun tuntia myohemmin kannoin hieman hapeillen aikaansaannostani poytaan, henkisesti valmistautuneena kayttamaan 'lautanen tyhjaksi tai syot kynsiasi seuraavan viikon' -tyyppisia kasvatustekniikoita ja reaktio olikin taysin painvastainen kuin mita olin odottanut.

.

- OMG, MOSTACCIOLI! I love mostaccioli! huudahti esikoinen innoissaan ja heilutteli haarukkaansa.

- Musta...musta mika?

- Mostaccioli, avusti Mies ja kauhoi tyytyvaisena pastaa lautaselleen. Looks delicious, nice job, honey.

.

Pikaisen googletuksen jalkeen totesin etta meilla on tasta lahin mostaccioli-paiva aika usein. Resepteja on yhta monta kuin kokkejakin ja ruoka onnistuu joka kerta. Heitat vaan pataan kaiken sortin aineksia mita kaapista sattuu loytymaan, haudutat jonkin aikaa ja tuloksena on aina herkullinen mostaccioli. Mikali syoja kehtaa kyseenalaistaa kokin keittotaitoja tai mielentilaa, hanet voi hiljentaa nopealla olankohautuksella ja toteamalla ettet mitenkaan voinut tietaa ettei arvostelija pida mostacciolista. Sorry. Minun idea, mutta sekin siis piti kavaluudella anastaa.

.

Uusin keksintoni on nimeltaan Rumuusmittari® ja se tulee tuottamaan minulle kasapain mainetta ja mammonaa, tama siis mikali joku ei varasta tatakin ideaa. Rumuusmittari® asennetaan eteiseen, ulko-oven laheisyyteen tai mikali virallisia uloskaynteja on useampi, jokaisen uloskaynnin valittomaan laheisyyteen. Rumuusmittari® suorittaa kaikkien asunnosta ulos pyrkivien naispuolisten henkiloiden pikaisen visuaalisen tarkastuksen. Haaroista revenneet verryttelyhousut, yli kolmen sentin kainalosanki ja vyotarokuminauhojen alta liehuvat vessapaperiharpakkeet laukaisevat Rumuusmittarin® valittomasti. Varoitusaaneksi voi valita joko jonkin laitteeseen esiasennetuista soittoaanista tai varoitusaanen voi myos halutessaan ladata laitteen kotisivuilta. Varoitusaaniksi olen alustavasti ajatellut seuraavia: Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen, Anita Hirvosen De va kukku de ja mahdollisesti Kikan Sukkula Veenukseen. Rumuusmittariin® on saatavana myos Mies-lisavalinesarja hajuantureilla, jolloin se tarkastaa myos pettaneen deodorantin, pesemattomat hampaat ja alushousujen vauhtiraidat.

.

Rumuusmittari® on viikkojen ahkeran aivotyon tulos ja sen syntyyn on ratkaisevasti vaikuttanut viime kuukausien aikana suoritettu kylpyhuoneremontti. Kun kesken tyopaivan pitaa kymmenen kertaa juosta lahikauppaan hakemaan milloin mitakin letkua ja letkun nippelia ja letkun nippelin koplinkia niin siina ei todellakaan tule ulos lahtiessaan vilkaisseeksi etta onko luomivarit aina aivan kohdallaan. Tai etta sattuuko mulla nyt olemaan jalassa housut vai remonttiverkkarit. Asiaan perehtymattomille tiedoksi etta remonttiverkkarit erottaa housuista muun muassa se, etta remonttiverkkareissa on enempi vareja mutta vahempi saumaa. Ja se etta lahkeet on nyrhitty puukolla poikki. Ja muu vastaava pikku detalji. Naamassa on maaliroiskeiden, kipsipolyn ja finnivoiteiden lisaksi valilla muutakin tunnistamattomaksi jaanytta koristetta, tukkapehkon tilasta puhumattakaan. Mina raukka kun kaikki nama kuukaudet luulin etta ne lahikaupassa hymyilevat minulle tunnistamisen merkiksi, mutta nehan pirulaiset nauroivat pain naamaa. Kaiken taman hapean ja julkisen pilkan olisi voinut helposti ehkaista yhden pienen Rumuusmittarin® kaytolla.

.

Anyway, remontista sen verran etta TATTA-DAAA, valmista tuli! Ikuna maailmassa en olisi uskonut etta pystyisin moisen uroteon suorittamaan, mutta niin sita nakojaan pystyy vaikka mihin kun ei turhia mieti. Tekemalla oppii ja vaarin tekemalla sita vasta oppiikin, vanha Luhtikylalainen sananlasku. Rahaa paloi kolme kertaa enempi kuin olin budjetoinut ja aikaakin meni lahes tuplasti sen mita miehelle kehuin, mutta ne nyt on sivuseikkoja. Ylpeana esittelen seuraavan ennen-jalkeen kuvasarjan

.

.
Ennen remonttia. Kuva ei ole omani vaan varastettu naapurin asuntomyynti-ilmoituksesta. Samanlainen karsina kuitenkin, sisustus vuosimallia 1974.
.


Ja jalkeen. Olen sanaton. Onnitteluja otetaan vastaan.

PUTKIMIES ON ERI MIES

Jumankauta juu naas paivaa, nyt tiedan mika minusta tulee isona. Minusta tulee isona putkimies. Eika mika tahansa putkimies vaan aito ja oikea Amerikkalainen Putkimies, Made in USA. Valitettavasti minulla ei ole tahan hataan kaytossa vertailutaulukkoa eri maitten putkimiehista ja heidan vittumaisuuskertoimistaan, mutta uskallanpa silti vaittaa etta aito ja oikea Amerikkalainen Putkimies sijoittuu vertailussa aivan joukon karkipaahan. Missa tahansa sivistysvaltiossa olisi moinen luonnonoikku tapettu sukupuuttoon jo aikapaivia sitten, vaan mahtuuhan tanne kultamaahan jos jonkinlaista muutakin horhoa, miksei sitten Amerikkalaisen Putkimiehen kaltaista vipeltajaa.

.

Kylpyhuoneremonttini eteni rauhalliseen 'hiljaa hyva tulee'- tahtiin kunnes se pysahtyi taysin putkimiehen puutteeseen. Asia olisi ollut helpompi hyvaksya jos kyseessa olisi ollut suurempikin urakka, mutta ei, tarvittiin kuusi viikkoa ja kuusi Amerikkalaista Putkimieskokelasta ennenkuin parin tunnin pikkuhomma saatiin valmiiksi.

.

Ensimmainen yrittaja tarttui hihaan paikallisen K-Raudan parkkipaikalta. Naita tyottomia jokapaikanhoylia on laman aikana ilmestynyt kuin sienia sateella lahes jokaisen rautakaupan ovenpieleen norkoilemaan. -Hyvaa iltapaivaa kaunis rouva, nyt olisi ammattitaitoinen putki- ja sahkomies tarjolla, esittaytyi mies. -Jaa putkimies, no sellaisen puutteessa nyt itse asiassa juuri olisinkin, tunnustin ennenkuin ehdin asiaa tarkemmin ajatella. Miehen kasvot kirkastuivat ja suu lahti kaymaan kuin helppoheikilla ikaan. Hanpa on tehnyt kymmenia vuosia putkihommia koko osavaltion alueella ja huoltanut kaupungin suurimpien pilvenpiirtajien putkikeskuksia. Sen lisaksi han on voittanut Nobelin rauhanpalkinnon kahdesti ja keksinyt laakkeen kolmeen yleisimpaan syopaan. Vapaa-aikaansa han viettaa mieluiten ventovieraitten ihmisten paskaviemareita ronkkiessa ja senkin han tekisi mieluiten hyvasta sydamesta ja taysin ilmaiseksi ja siksi han lahjoittaa saamansa palkkiot kodittomien kissojen yhdistykselle. Leveasti hymyillen han ojensi minulle kayntikorttinsa. -Hyvaa palvelua ja halvat hinnat, kauniille rouvalle viela erikoisalennus.

.
Halytyskellojen olisi pitanyt soida jo heti kun minua ensimmaisen kerran kutsutaan kauniiksi rouvaksi, mutta etta kaksi kertaa... se jo todistaa etta miesrukalla ei ollut muuta paassa kuin litra kusta ja villapipo. Vaan ei, eipa halyttaneet mitkaan kellot edes siina vaiheessa kun mies kapusi rautalangalla ja ilmastointiteipilla taidokkaasti restauroituun pakuunsa ja ajoi sen perassani parkkipaikalle. -Juu, selva homma tama on, ei mitaan ongelmaa, han vakuutteli tutkittuaan hetken kylpyhuoneen vesiputkia. -Tuosta vaan putket poikki ja tuosta mutkalle ja viemari samalla tavoin. -Mitahan osia siihen tarvittaisiin? Jos haen ne nyt saman tien ja paastaan sitten aloittamaan, kysyin innoissani. -Jaa osia? -Niin, osia. Etta minkalaisia kulmia ja montako? -Jaa, tuota... eparoi mies ja rypisteli kulmiaan. -Jos pannaan kuusi t-kappaletta ja metrin verran kahden tuuman kupariputkea. -Kahden tuuman kupariputkea, mutisin epauskoisesti ja epailys alkoi lopultakin nostaa paataan. -Eikos nyt puolen tuuman putkea ja 90 asteen kulmia kumminkin, ehdotin eparoivasti. -Juu, kaunis rouva on aivan oikeassa, kulmia tarvitaan, kysyt sitten sielta rautakaupasta, kylla ne tietaa. -Mihinka niita t-kappaleita sitten...? -Tehdaan ihan niin kuin kaunis rouva haluaa, haet vaan ihan sellaisia osia kuin itse haluat. Siina vaiheessa oli pakko kayttaa pelastautumissuunnitelmaa A eli keksia akillinen meno ja siihen vedoten tyontaa mies ulos ovesta mita pikimmiten. -Se on sitten viisi dollaria konsultoinnista, kehtasi alypaa viela huutaa postilaatikon raosta. Maksoin ihan siita ilosta etta sain idiootin kunnialla ulos ja potkin itseani seuraavat kaksi paivaa persiille. Oppia ika kaikki. If it walks like a duck ja siihen tyyliin.
.

Putkimies numero kaksi oli tutun tuttu, joka tarjosi palveluksiaan yhdeksansadan dollarin sopuhintaan, mutta vain silla ehdolla etta maksu suoritetaan etukateen. Koska moinen alyttomyys sotii pahasti taman hetkista elamanfilosofiaani vastaan, katsoin olla parhaaksi edes vastaamatta hanen viestiinsa.

.
Putkimies numero kolme oli sukulaisen sukulainen, hyvin etainen tosin. Etaisena mies pysyy tulevaisuudessakin, tarjottuaan urakan mehevaan $2700 plus verot -hintaan. Taman epelin pokkaa on pakko ihailla. Kolme tonnia kolmen tunnin urakasta!!! Jos olisi ollut kotona Valiumia niin puoli purkkia olisi mennut heti silta seisomalta. Jos olisi ollut kotona pyssy, niin Chicagossa olisi yksi putkimies vahemman. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa, sanotaan.

Tahan asti paastyani ajattelin luovuttaa ja soitin Keltaisilta Sivuilta loytamalleni putkiliikkeelle. Liike lahetti kahden tunnin sisaan putkimiehen numero nelja joka tekikin puolet urakasta ja alta kahden tunnin. Hintaa urakanpuolikkaalle tuli laskutuslisineen reilut nelja sataa ja koska kotiin oli vahingosta viisastuneena hankittu puoli purkkia Valiumia, maksoin mukisematta.
.
Painepuoli tuli siis hoidettua jo pari paivaa ennen joulua ja viemaroinnin jatin suosiolla joulun valipaiviksi. Tapaninpaivana soitin uudelleen jo edella mainittuun putkifirmaan ja sielta luvattiinkin lahettaa mies hetimiten. Tunnin kuluttua ovikello soi ja sisaan saapasteli Kukkojen Kukko, oikea Senor Gallo Meksikon maasta. Partavedelta ja valkosipulilta pyorryttavasti lemunnut mies otti tilanteen haltuunsa heti ovelta. -Ei, en voi ottaa kenkia pois, minun maassa ei tehda niin. Vaan eipa etelan hetelma arvannut etta vastassa olikin pedoista pahin, Keski-ikainen Laskiperseinen Kotirouva, jonka Valiumit oli syoty. -Vittu ma siita mita sinun maassa tehdaan, sa olet nyt minun kotona. Kengat pois. Heti! Moisesta epakunnioittavasta asenteesta loukkaantuneena Sr. Gallo paatti tietenkin rokottaa tyhmaa skandinaavia ja viemaria hetken tutkittuaan lavaytti tarjouksensa, $1200. On sanomattakin selvaa, etta taman jalkeen keskustelumme typistyi yhteen sanaan. Ulos. Jotakin Meksikonmaankielista herjaa kuukkeliukko heitti viela ovelta lahtiessaan mutta en viitsinyt edes loukkaantua. Saati sitten vastata.

Kuudes ja viimeinen putkimies loytyi taysin sattumalta naapurin osoitekirjasta. Mies teki tyonsa nopeasti ja halvalla eika hanesta ole muuta mainittavaa kuin rannekellon puute. Ensimmaisena paivana han ilmestyi paikalle varttia vaille kymmenen illalla, nelja tuntia sovitusta ajasta myohassa. Seuraavana paivana han myohastyi enaa vaivaiset kolme tuntia, mutta siita mainitseminen olisi todella pikkumaista ja turhaa horinaa joten en kirjoita sita tahan.

Jos siis havaitset etta tyttaresi, kummipoikasi tai kuka tahansa naapurin jolppi osoittaa selvaa vieroksuntaa opiskeluja kohtaan eika tyontekokaan oikeen maita niin suosittelen lampimasti harkitsemaan Amerikkalaisen Putkimiehen uraa. Paasyvaatimuksina vain tyydyttavat arvosanat paskanjauhannassa seka silmaan kusemisessa.

kuva