perjantai 16. toukokuuta 2014

BAMBUTTAA

Huvittelin oikein sydämeni kyllyydestä edelliskesänä rakentamalla takapihalleni terassin. Takapiha, kuten kuvista näkyy, lienee ehkä hieman mahtipontinen nimi säälittävälle porsaskarsinalleni, joten kutsunkin sitä tästälähin ämerikkäläisittäin patioksi. Patiota peitti alunperin kymmensenttinen kerros betonia ja sen päällinen kerros koristetiiliä, jotka olivat 40 vuoden aikana halkeilleet ja irtoilleet ja joiden koristeellinen arvo oli vähintäinkin kyseenalainen. Lisäksi puun juuret olivat nostaneet betonilaatan laaksiidaan siten, että rankemman vesisateen sattuessa kaikki sadevesi valui olohuoneen ovesta sisälle. Ei hyvä.
 
Oli siis aika kaivaa naftaliinista alter egoni Läskiperseinen Kotirouva, joka tunnetusti askartelee vaikka mitä, vaikkei mitään mistään tiedakkään. Ja jonka ahertelujen lopputuloksista voidaan olla montaa mieltä.  Samoin työmenetelmista. Ja kaluista. Puolustuksekseen on sanottava että LK on innokas oppimaan ja lukee mielellään ohjekirjoja ja katselee aiheeseen liittyviä Youtube videoita. Ja arvailee lahjakkaasti, oikean tiedon puuttuessa.













Pation uutta ilmettä suunnitellessani kävi selväksi että jonkinlaista aasialaista haisua hommaan pitäisi saada. Mies asui aikoinaan vuosikausia Kauko-Idässä ja tuntee atmosfäärin omakseen. Tuoreessa muistissa oli myös parin kuukauden takainen Thaimaan reissu ja siellä nähdyt bambupuutarhat joista en saanut kyllikseni. Ja etenkin tämä upeasti valaistu hotellin sisääntulo, jota kävellessä tuntui kuin olisi kulkenut sisään taikamaailmaan.


 
 
 
 
Ihastuksekseni löysin lähistöltä bambua myyvän yksityisyrittäjän jonka johdolla opin, ettei bambu suinkaan ole pelkkä trooppisen ilmaston kasvi vaan kestää jokin verran myös lunta ja pakkasta. Se ei ehkä kasva täällä yhtä komeaksi kuin etelämpänä, mutta siitä viis. Pääasia että sain ällini mukaan ja komen rivistön bambuja rumaa tiiliseinääni peittämään. Minun pienet terhakkaat taimeni seisoivat kuin sotilaat rivissä ja kahisivat hiljaa tuulessa kuin keskenään kuiskutellen.
 
Terassimateriaaliksi valitsin 12 tuumaisen seetrilaudan joka tuoksuu sateen jälkeen huumaavalta ja patinoituu kauniisti. Kumilanka-Mitsuni kävi ylikierroksilla ja roiskeläpät raahasivat maata kun hiki päässä ajoin puutavaraa myymälästä kotiin. Olin tietenkin saanut suunnattoman rakennushepulin heinäkuun kuumimpien helteiden keskellä, mittarin hipoessa neljääkymmentä celsiusastetta ja kosteuden ollessa pahimmillaan.


Huomaa daideellisesti leikelty terassi, joka mukailee puun rungon muotoja. 



 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ylijäämäpaloista nikkaroin vielä laatikon lasten ulkoleluille ja taiteellista vaikutelmaa tehostamaan asensin spottivalot ja pienen japanilaisen suihkulähteen.
 
Bambu kiitti kunniasta ja kasvatti jo ensimmäisenä kesänä lukemattomia uusia kaksimetrisiä versoja, jotka ensitöikseen peittivät ruman seinän ja heiluivat ja havisivat kauniisti tuulessa. Seuraavan kesän versot kasvoivat jo yli kolmimetrisiksi ja nyökyttelivät tyytyväisinä seinän yli. Äidin ylpeydellä hoidin komeita bambujani ja onneni oli täydellinen.
 
Sitten tuli Talvi 2014. Yli kaksi metriä lunta ja kuukausimääriä jatkuneet 30 asteen pakkaset. Huhtikuussa lumen alta paljastuneet pystyyn kuolleet laihat bambupojat saivat silmäni melkein kyyneliin. Osasin sitä kyllä odottaa mutta toivoin silti pientä ihmettä.
 
Toukokuun alussa sahasin kuolleet rungot maata myöten poikki ja kannoin kompostikasaan. Ruma tiiliseinä irvisteli paljauttaan ja näytti vielä entistakin rumemmalta. Kevätkin oli viikkoja myöhässä.
 
Kunnes sitten, tämä.
 
 
Pientäkin pienenempi mutta terhakka bambuntaimi nousi sotatantereen keskeltä. Ja kohta toinen. Ja vielä yksi. Taistelun hävisin, mutta sodan voitin. Ja elämä jatkuu.
 

2 kommenttia:

  1. Katohhan bambua. Sitkee sissi :).

    VastaaPoista
  2. Ja nyt, kaksi viikkoa myöhemmin hän on jo venähtänyt lähes kaksimetriseksi. Jo on pienessä sisua.

    VastaaPoista