MISTA KAIKKI ALKOI

Uuteen mielenkiintoiseen blogiin tormatessani kayn yleensa aina katsomassa kirjoittajan ensimmaisen postauksen; katsomassa mista blogissa on oikein kyse, miksi blogi on olemassa, kuka blggaaja on ja missa han asuu. Siksi tahan alkuun siis perinteinen esittely. Olen chicagolaistunut turkulainen, kahden rasavillin pojan aiti ja yhden samanlaisen vaimo. Olen vienti-insinoorista kotirouvuuden kautta valokuvaajaksi paatynyt tuhattaituri, joka ei kauheasti osaa mutta yrittaa sitakin enemman. Paivan asu- postauksia ja piirakkaresepteja taalta ei loyda, sen sijaan luvassa on yleista kitinaa, synkkia yksinpuheluja ja syvaluotaavaa pohdintaa Elaman Suurista Kysymyksista. Liioittelu ja tarpeen vaatiessa yltiopainen kirosanojen kaytto ovat tavaramerkkejani. Rakastan vanhoja suomalaisia sanalaskuja ja kansan syvista riveista kumpuavia elaman viisauksia kuten esimerkiksi "Vittuuks laksit?" ja "Ei hullu hakkaamalla parane". Lukijaa suositellaan suhtautumaan varauksella kaikkeen talla palstalla esiteltyyn materiaaliin, turhan vakavasti tekstejani ei kannata ottaa. Kommentointi on sallittua, jopa suotavaa, kunniamainintoja, palkintoja seka mainoslahjoja otetaan mielihyvin vastaan.

.

Tutustuin blogien maailmaan reilut pari vuotta sitten jolloin avasin, puhtaasti mainos- ja markkinointimielessa firmalleni valokuvablogin. Chicagon Suomi-koulun blogia olen pitanyt reilun vuoden ja pari kuukautta sitten Suuren Taiteellisen Inspiraation yllattaessa avasin viela yhden. Lisaksi yllapidan paria valokuvablogia lasten harrastusten tiimoilta. Taman blogin innoittajana on toiminut Susanna Anderssonin loistava Amerikkalaista Arkipaivaa blogi, jonka uskollinen lukija olen ollut alusta saakka. Susannan tasolle en koskaan ylla, mutta jaljittelyhan on ihailun jaloin muoto... Taman blogin kuvat ovat omiani ja mikali eivat ole, lahde on mainittu. Skandeja ei ole eika tule, jo ennestaan sekopainen koneeni on viitta vaille valmis kaatopaikalle ja epailen etta tunne on useinmiten molemminpuolinen.

.

Blogin nimi kuvaa omaa tamanhetkista mielentilaani, uhkaavasti lahestyva neljaskymmenes syntymapaiva pakottaa pudottamaan loputkin nuoren naisen untuvat ja ennen kuin uusien sulkien kuviot ovat selvenneet oloni on hieman sulkasatoinen; kutiseva, paljas ja ryppyinen. Tasta lahdetaan, kiinnitakaa turvavyot ja tarkastakaa etta istuimenne on pystyasennossa.