PERUNI JA PORKKANI

Hullulla on halvat huvit. 

Appiukko halusi takapihalleen kasvimaan. Eikä sitten halunnutkaan. Minun kävi terhakasti itäviä pottuja sääliksi ja löin ne kukkapurkkiin. Hienosti kasvavat. Porkkanat pinnistelevät omassa ruukussaan. Retiisit ja punajuuret ovet vielä vähän kiikun kaakun mutta tillin taimet kuolivat kaikki.

You can take the girl out of the county but you can't take the country out of the girl.

JUUSTO JA GUUSTO

Saanko esitellä, kaverukset Juusto ja Guusto.

KALKKIVIIVOILLA

Hirmuinen Urakka alkaa olla loppusuoralla, nyt ei ehdi netissä roikkumaaan. Juonipaljastuksia ja yllättäviä käänteitä ja lopputulema paljastetaan viikon, parin päästä.

PETTYMYS

Aamu valkeni valjuna Chicagolandiassa. Kaikki se lataus, huuto ja kannustus ei lopulta riittänytkään, pakko oli taipua paremman edessä. Onnittelut Los Angelesiin, pidämme teille peukkuja finaalissa!

TERVETULOA

Hei, tulisitte käymään meillä joskus! Veisin teidät saitsarille, näyttäisin koko kaupungin. Tiedän yhden paikan josta on tosi hyvät näköalat. Ei kun se on ihan turvallista, ei se mitään hajoo. Sen on insinöörit suunnitellu.

Ai toi? No sen lasilattian kuuluukin mennä säröille. Se tuo sellasta kivaa lisäefektiä, jos ei muuten tunnu miltään.

Hyi saatana. Mua ei saisi tuonne ylös kirveelläkään. Kämmenet hikoo jo kuvia katsellessa. Hui ja yäk.

http://www.nbcchicago.com/news/local/chicago-willis-tower-sky-deck-ledge-crack-261079001.html

BAMBUTTAA

Huvittelin oikein sydämeni kyllyydestä edelliskesänä rakentamalla takapihalleni terassin. Takapiha, kuten kuvista näkyy, lienee ehkä hieman mahtipontinen nimi säälittävälle porsaskarsinalleni, joten kutsunkin sitä tästälähin ämerikkäläisittäin patioksi. Patiota peitti alunperin kymmensenttinen kerros betonia ja sen päällinen kerros koristetiiliä, jotka olivat 40 vuoden aikana halkeilleet ja irtoilleet ja joiden koristeellinen arvo oli vähintäinkin kyseenalainen. Lisäksi puun juuret olivat nostaneet betonilaatan laaksiidaan siten, että rankemman vesisateen sattuessa kaikki sadevesi valui olohuoneen ovesta sisälle. Ei hyvä.

 

Oli siis aika kaivaa naftaliinista alter egoni Läskiperseinen Kotirouva, joka tunnetusti askartelee vaikka mitä, vaikkei mitään mistään tiedakkään. Ja jonka ahertelujen lopputuloksista voidaan olla montaa mieltä.  Samoin työmenetelmista. Ja kaluista. Puolustuksekseen on sanottava että LK on innokas oppimaan ja lukee mielellään ohjekirjoja ja katselee aiheeseen liittyviä Youtube videoita. Ja arvailee lahjakkaasti, oikean tiedon puuttuessa.

Pation uutta ilmettä suunnitellessani kävi selväksi että jonkinlaista aasialaista haisua hommaan pitäisi saada. Mies asui aikoinaan vuosikausia Kauko-Idässä ja tuntee atmosfäärin omakseen. Tuoreessa muistissa oli myös parin kuukauden takainen Thaimaan reissu ja siellä nähdyt bambupuutarhat joista en saanut kyllikseni. Ja etenkin tämä upeasti valaistu hotellin sisääntulo, jota kävellessä tuntui kuin olisi kulkenut sisään taikamaailmaan.

 

 

 

 

Ihastuksekseni löysin lähistöltä bambua myyvän yksityisyrittäjän jonka johdolla opin, ettei bambu suinkaan ole pelkkä trooppisen ilmaston kasvi vaan kestää jokin verran myös lunta ja pakkasta. Se ei ehkä kasva täällä yhtä komeaksi kuin etelämpänä, mutta siitä viis. Pääasia että sain ällini mukaan ja komen rivistön bambuja rumaa tiiliseinääni peittämään. Minun pienet terhakkaat taimeni seisoivat kuin sotilaat rivissä ja kahisivat hiljaa tuulessa kuin keskenään kuiskutellen.

 

Terassimateriaaliksi valitsin 12 tuumaisen seetrilaudan joka tuoksuu sateen jälkeen huumaavalta ja patinoituu kauniisti. Kumilanka-Mitsuni kävi ylikierroksilla ja roiskeläpät raahasivat maata kun hiki päässä ajoin puutavaraa myymälästä kotiin. Olin tietenkin saanut suunnattoman rakennushepulin heinäkuun kuumimpien helteiden keskellä, mittarin hipoessa neljääkymmentä celsiusastetta ja kosteuden ollessa pahimmillaan.

Huomaa daideellisesti leikelty terassi, joka mukailee puun rungon muotoja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylijäämäpaloista nikkaroin vielä laatikon lasten ulkoleluille ja taiteellista vaikutelmaa tehostamaan asensin spottivalot ja pienen japanilaisen suihkulähteen.

 

Bambu kiitti kunniasta ja kasvatti jo ensimmäisenä kesänä lukemattomia uusia kaksimetrisiä versoja, jotka ensitöikseen peittivät ruman seinän ja heiluivat ja havisivat kauniisti tuulessa. Seuraavan kesän versot kasvoivat jo yli kolmimetrisiksi ja nyökyttelivät tyytyväisinä seinän yli. Äidin ylpeydellä hoidin komeita bambujani ja onneni oli täydellinen.

 

Sitten tuli Talvi 2014. Yli kaksi metriä lunta ja kuukausimääriä jatkuneet 30 asteen pakkaset. Huhtikuussa lumen alta paljastuneet pystyyn kuolleet laihat bambupojat saivat silmäni melkein kyyneliin. Osasin sitä kyllä odottaa mutta toivoin silti pientä ihmettä.

 

Toukokuun alussa sahasin kuolleet rungot maata myöten poikki ja kannoin kompostikasaan. Ruma tiiliseinä irvisteli paljauttaan ja näytti vielä entistakin rumemmalta. Kevätkin oli viikkoja myöhässä.

 

Kunnes sitten, tämä.

 

 

Pientäkin pienenempi mutta terhakka bambuntaimi nousi sotatantereen keskeltä. Ja kohta toinen. Ja vielä yksi. Taistelun hävisin, mutta sodan voitin. Ja elämä jatkuu.

 

KAUHAJOKELAISET KÄYTÖSTAVAT

Kyllä taas verenpaine teki äkkijyrkkää kun luin iltaläpyskästä miten Kauhajoella vietettin yksinäisiä synttäreitä, kun kukaan kutsuvieraista ei saapunut paikalle. Miten ensin itki lapsi ja sitten itki äiti ja lopulta soitettiin itkien opettajallekkin. Itkikö opettaja, sitä ei tarina kerro. Tuskin. Saattoi kyllä vetää väkevämmänpuoleisen facepalmin, epäilen.

Että jumalauta minkälaisia juntteja ja käytöstavattomia vinkuiitoja ja mielensäpahoittajia siellä Kauhajoella oikeen sikiää? Minkälainen itserakas maailmannapa edes unissaan kuvittelee, että jos HÄN lähettää kutsun, niin kutsutut ovat velvollisia saapumaan paikalle? Eivät niin vitun varmana ole! Kutsutut eivät myöskään ole velvollisia ilmoittamaan saapumatta jättämisestään tai, jeesuksen pyssyt ja vaskipasuunat, antamaan poissaololleen selitystä, kuten jossain iltaläpyskän kommentissa neuvottiin.

Siis haloo. Äiti Valopäälle tiedoksi ja kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on KUTSU eikä suinkaan käsky. Asioilla on kuitenkin hienoinen sävyero. Ihan pienenä vinkkinä tässä vihjaan että kannattaisiko opetella ennen seuraavia syntymäpäiväjuhlia tälläisia hienon maailman tapoja kuten vaikkapa VP eli Vastausta Pyydetään. Oletusarvona on että ipana(n äiti) kiittää kutsusta ja ilmoittaa saapumisestaan. Mikäli ei, hän ei ole tulossa. Helppo nakki, kun sen osaa. Ei, se ei todellakaan ole sen vaikeampaa. Eikä tarvitse perkele sitten enää parkua paikallislehdille eikä munata itseään enempää. 

Ja mitä vittua se lapsen opettajakin tähän älyttömyyteen piti vetää mukaan? Miten yksinkertaista porukkaa tämä perhe oikein on? Soittaako ne parin vuoden päästä poliisit jos pojalle ei löydy tyttöystävää? Lähteekö rovastille reklamaatio jos rippileirillä tyttö ei pääse pullonpyöritysrinkiin ja sitä kautta 'väkisin' pussattavaksi? Kysyn vaan.

No, lapsen puolesta surettaa tietysti, pieni ei tälläista ymmärrä. Ei ole hänen vikansa että äitinsä on tynnyrissä kasvanut eikä osaa edes yksinkertaisia synttärikemuja järjestää. Parempi onni ensi kerralla.