ALA RYPPYILE!

Lievasti maanis-depressiivinen luonteeni on viime aikoina vetanyt uhkaavasti depression suuntaan, keskeneraisia projekteja keraantyy joka puolelle eika mistaan tule mitaan valmista. 'Voi, voi, kun tarttis...' ja 'Ai niin, tuokin viela!' mutisten vaellan huoneesta toiseen, siirran pyykkipinoja nurkasta nurkkaan ja vastaamattomien puhelin- ja sahkopostiviestien lokero pursuaa saumoistaan.

.

Kaaosta ei lainkaan ole helpottanut se, etta Maaginen ja Vallan Kauhistuttava Tapahtuma, nelkyt-vee tuli sitten lopultakin viime viikolla tayteen. Rajan ylitys tapahtui ilman sen suurempia juhlallisuuksia, sankyyn tarjoiltu aamukahvi ja varttitunti lehden lukua, mitas sita tassa iassa enaa sen suurempia osaisi toivoakkaan. Olin tarmokkaasti varustautunut uudelle kymmenluvulle siirtymiseen ostamalla elamani ensimmaisen purkin ryppyvoidetta, jota juhlapaivaa edellisena iltana sivelin innokkaasti naamavarkkiini. Aamulla saatoin lievan pettymyksen vallassa todeta etta hukkaan meni sekin satanen, peilista ei katsonutkaan mainoksen jumalainen kaunotar vaan sama vanha naama, ryppyineen kaikkineen. No joo, enpa olisikaan halunnut olla Eva Longorian nakoinen... Ja sitapaitsi, taytyyhan heille antaa hieman tasoitusta...

.

Syva epaluuloni ryppyvoiteita kohtaan juontaa juurensa kaukaisesta nuoruudesta, jolloin kokeilin salaa aidin silmanymparysvoidetta, huonoin seurauksin. Oli tyttokaverini rippijuhlat ja mina halusin, luonnollisesti, nayttaa niin kauniilta kuin vain viisitoistakesainen voi. Hetken mielijohteesta paatin edellisena iltana lainata aidin mita lie Ryppy-Niveaa, jota sivelin silmanymparyksiini paksun kerroksen. Hahaa, siitas sait Luontoaiti! Mikali olit ajatellut rypyttaa silmanymparykseni yon aikana, minapa olin varustautunut! Muistan kylla miten yolla herasin silmien kirvelyyn mutta mitapa sita ei nainen kauneuden eteen karsisi. Herattyani ryntasin puolisokeana kylpyhuoneeseen ja enka ollut uskoa silmiani, kirjaimellisesti. Marjapuuronvaristen, yhteenmuurautuneiden silmaluomieni valista pystyin toteamaan etta tulos oli kaikkea muuta kuin viehkea ja tyttokavereiden tirskunta kaikui kirkon holveista niin mieleenpainuvan aanekkaasti, etten ole moisiin myrkkyihin sen koommin koskenut. En ennenkuin nyt, enka tieda mahtaako tamakaan niin pitkakestoinen kokeilu olla...