PETIKAVEREITA

Mies, perheen ahkera leivantuoja on taas reissussa. Vasta lauantaina han palasi jostakin Equadorin takamailta ja jo maanantai-illalla piti lahtea taas. Valissa matkalaukkujen purku, pakkaus ja taas mentiin. Sellaista se on, reissulassen elama ja reissulassen vaimolle se sopii erinomaisesti. Kun mies on poissa, sujuu arkirutiinien pyorittaminen armeijamaisella kurilla ja komennolla helposti ja tehokkaasti. Mukulat nousevat aamulla ylos, kaivavat kaapista vaatteet paalleen, vetavat kaurapuurot naamaansa ja ryntaavat ulos leikkimaan. Sisalla kaydaan paivan mittaan hakemassa valipalaa, vaihtamassa sadettajan alla kastuneita vaatteita kuiviin ja saamassa satunnaisesti ensiapua ja aidin sylia kolhiintuneisiin polviin, kyynerpaihin ja itsetuntoon. Kuopus santasi tippa silmassa sisalle kesken leikin eilen ja istui alahuuli vapattaen keittion poydan aareen.

-Mika hatana, tuliko teille riitaa jostain, kysyin huolestuneena

-No kun Isabella ei leiki mun kanssa.

-Miksi? Mita tapahtui?

-Mulla on kaikki urheiluvalineet valmiina, mutta se vaan istuu penkilla Vanessan kanssa ja laittaa kynsilakkaa. Tytot!

Viimeinen kommentti tuli sellaisella aanenpainoilla ettei ollut epailystakaan mita Kuopus kyseisesta ihmislajista ajatteli. Tytot, niinpa niin. Viela ehka vuoden tai pari leikkivat pihan pienet tytot ja pojat keskenaan ja sitten alkaa vaistamaton biologinen muutos vaatia veronsa. Tytot sukeltavat yha syvemmalle kynsilakkojen, huulikiiltojen ja Hanna Montanan maailmaan ja jattavat pojat holmistyneena seisomaan pihamaalle pesapallorapyloidensa ja Star Wars miekkojensa kanssa.

Kymmenen vuoden paasta kun aanenmurroksesta karsivat kaksimetriset satakiloiset pojanmotkaleet alkavat tosissaan ottaa selvaa tyttojen sielunelamasta tai ainakin anatomiasta ollaankin jo aivan eri mittaluokan ongelmien aarella. Tyttoystavia ja tytto-ystavia tasta talosta tuskin tullee puuttumaan, sen verran edustavat geenit ovat pojat perineet, tieda sitten kenelta. Mutta siihen on viela kymmenen pitkaa vuotta, toistaiseksi pojille riittaa se, etta daddyn ollessa reissussa he paasevat aidin viereen nukkumaan. Yolla, vieressa tuhisevia petikavereitani katsellessani en voi kun ihmetella aikaansaannoksiani. Niin pienia ja niin taydellisia. Viela kun oppisivat olemaan piereskelematta pitkin yota...