ALKOHOLISTI

Taman vuoden alussa syntyi Chicagon suomalaisjarjestojen puheenjohtajien samppanjabrunssilla ajatus siita, etta jokin saannollinen mutta epavirallinen kokoontumis- ja seurustelumahdollisuus tulisi talla kahdeksan miljoonan ihmisen talousalueella asuville suomalaisille jarjestaa. Tata ylevaa ja kaunista ajatusta juhlittiin rouvien puheenjohtajien toimesta voimallisesti samppanjan ja osterien voimalla, ottaen kuitenkin huomioon etta oli sunnuntaipaiva ja kello hadin tuskin aamukymmenen.

,

Nain syntyi Baarikarpanen, kerran kuussa kaikille suomalaisille avoin baari-ilta kaupungin sydamessa. Idean synnytyksessa mukana olleena olen tuntenut suurta iloa siita miten suosituksi baari-ilta on kuukausien aikana tullut seka iloisesti yllattynyt siita, miten monta uutta suomalaista ystavaa olen jo siella tavannut. Kotirouvan baari-illat ovat sen verran harvinaista herkkua etta niihin on mentava kun tilaisuus tarjoutuu, vaikkei aina niin kauheasti huvittaisikaan. En mina muuten, mutta kun tuppaavat olemaan vahan myohaisia nama illanvietot ja on pakko tunnustaa, etta itsella tahtoo silma lupsahdella jo siina vaiheessa kun porukan vauhdikkaimmat vasta alkavat lahtea kayntiin. Puolustuksekseni todettakoon, etta on ollut aika, jolloin ravintolaan lahtiessa pohjiksi vedettiin vinkkupullo tai pari, yo reivattiin puhtaalla suorituksella ilman extacya tahi muita lisaaineita ja aamulla kotiin tultua vaihdettiin vaatteet ja mentiin paivaksi toihin. Tama tapahtui todistettavasti useaan otteeseen Suomen Turussa kultaisella yhdeksankymmentaluvulla, aikana ennen kaiken maailman euroja ja Idoleita. Mutta ei enaa. Heti iltayhdeksan jalkeen jo luonnostaan lievasti likinakoiset silmat harottavat pakollisen Guinnesin jalkeen jo niin pahasti etta on turha edes yrittaa reivata muuta kuin oma ahterinsa kotiin ja peiton alle. Asiasta tietoisena koitan venyttaa ainokaista drinkkiani mahdollisimman pitkaan ja tama kyseenalainen kaytos on pistetty merkille suomalaisten ystavieni piirissa. Viime kerralla kissa lopulta nostettiin poydalle ja baaritiskiin nojaten kaytiin, ei juomisestani vaan juomattomuudestani seuraavanlainen vakavaakin vakavampi keskustelu:

.

- Ottasit sa jotain, jonkun paukun vaikka, ma voin tarjota

- Ei kiitos, ma oon ihan hyva nain

- Tota samaa lasia oot kantanu koko illan...

- Miten niin? Mita sitten?

- Niin etta onks sulla Marianne joku ongelma?

- Miten niin?

- Niin etta et kai sa oo joku alkoholisti tai jotain?

- ?????