Esikoisen syntymäpäiviä vietetään huomenna. Juhlat ovat pienet ja vaatimattomat, isovanhemmat ja kummit poikkeavat lounaalle. Ilmapalloja tai muita koristeluja ei sitten tarvita, sanoo Juhlakalu. Eikä onnittelulauluja, hän jatkaa ja pyörittelee simiään. Teini-ikäinen. Kakun sentään leivon, mansikkaisen ja kermavaahtoisen, juuri sellaisen mistä Esikoinen erityisesti pitää.
Lähikaupasta juoksin kaikessa kiireessä hakemassa kakkukynttilät ja muuta asiaan kuuluvaa rompetta. Kassarouva juoksuttaa ostoksiani skannerin läpi ja juttelee mukavia.
- Ai teillä on syntymäpäivät tulossa? hän utelee, katsoo silmiin ja ja hymyilee hyväntahtoisesti. Ketä teillä juhlitaan?
Äidin ja emännän oikeudella olen raahannut perheen miesväen Pähkinänsärkijä balettiin joka ainoa joulu. Tänä jouluna seurasimme sitä livenä Moskovasta, josta Bolshoi baletin esitys välitettiin suorana yli viiteensataan elokuvateatteriin ympäri Kanadaa ja Yhdysvaltoja. Pidin kovasti eivätkä miehetkään kovasti protestoineet, ainakaan minulle.
Aikaisempina vuosina olemme nähneet Balanchinen koreografian Chicagon Joffrey baletin esittämänä, lisäbonuksena ja jännitysmomenttina on usein ollut muutaman Esikoisen luokkakavereiden mukanaolo. Palkkioksi urheasta kulttuurikokemuksesta joulupukki on muistanut lapsukaisia asiaan kuuluvalla lahjalla.
Perheen pähkinänsärkijäkokoelma lisääntyy tänä jouluna jälleen yhdellä.
Koulun jokavuotinen tiedekilpailu on kunnialla ohi. Kuopus valmisteli tutkielman liike-energian siirtymismuodoista, esikoinen mietiskeli unen laatuun vaikuttavia tekijöitä. Monta iltaa näitä väänettiin hiki hatussa ja kyynel silmäkulmassa. Perjantaina alkaa joululoma, olemme sen ansainneet.
Ylpeänä raportoin että jokajouluinen joulukorttirumba on kunnialla suoritettu. Lapsukaiset on kuvattu jouluisissa tamineissaan, kuvat on editoitu ja printattu. Joulukorttipohjat on askarreltu liimaa, saksia ja juuttikangasta hyväksi käyttäen. Valokuvat on liimattu korttipohjiin, osoitetarrat tulostettu kuoriin ja postissa on jonotettu pieni ikuisuus jouluisia merkkejä. Koko sadan kortin pjäjäys on tipautettu laatikkoon puoli tuntia sitten. Nyt on aika voittajan olo mutta voi vittu mikä vähti!
Kauppa se on kun kannattaa ja viinakauppa eritoten. 500 sivuisten, neljäkiloisten joululahjakuvastojen ja kehitysmaihin vuohia trokaavien anekauppiaitten säälittävien läpysköiden kylkiäisenä kotiin kannettiin viinakuponki, jolla saisi vielä kympin alennustakin ensimmäisestä tilauksesta. En tiedä, minä kyllä ehdin halvat vinkkupulloni ostaa kauppareissulla, ei siihen appeja tarvita. Niin kova jano ei tule että viinaa pitää kännykällä tilata.
Ei muuten taitaisi onnistua Suomen kaltaisessa byrokratian, pilkunviilaajien ja Kyllä Minä Tiedän-Virkamiesten maassa. Ei, alkoholin ja muiden paheiden myyntiä täysi-ikäisille, täysipäisille veronmaksajille pitää säännöstellä, valvoa ja säännöllisin väliajoin lopettaa kokonaan. Muuten ei kansa kuuliaisuutta opi eikä herroja pelkää ja se, se on turmioksi.
Ulkomailla asumisessa on, muutamien muiden positiivisten tekijöiden lisäksi se hyvä puoli että suomalaisista televisio-ohjelmista ei täällä pahemmin joudu kärsimään. Tästä ovat suurimmaksi osaksi vastuussa tekijänoikeuksistaan tiukasti kiinni pitävät, perisuomalaisella mulle-kaikki-muille-ei-mitään- sielulla varustetut tiukkapipot.
Ja sitäkin vähää, mitä ulkomaille netin kautta välitetään, voi sitten seurata ihan oman ärsyketoleranssin mukaan. Eli enempi vähemmän. Mitä pahaa on Suomen kansa tehnyt, että sille pakkosyötetään jotakin Putouksen tai BBn kaltaista käsittämätöntä sontaa? Vaikket vapaaehtoisesti yhtään ainutta jaksoa katsoisi, niin silti sitä tunkee silmille joka jeesuksen lööpistä ja nettisivusta.
Ihan uteliaisuuttani ja yleissivistyksen nimissä yritin yhden kerran katsoa Putousta. Estradilla hyppelehti ensi alkuun joku villapaitatransu ja myöhemmin hahmo nimeltä Jäbä. Annoin periksi kymmenen minuutin jälkeen. Myötähäpeän tunne oli kestämätön. Hyvä Jumala mitä puhtaaksi jalostettua paskaa! Nyt nää laittais tälläisiä tekoviiksia ja puhuis sillai hassusti ja sit se olis niinku hauskaa. Kenelle tämä hävettävä apukoululaishuumori on tarkoitettu?
Onneksi joukkoon on sentään eksynyt muutama katsottavakin ohjelma. Ylläs-sarjasta pidin kovasti, vaikka se olikin pelkkä Matkailun Edistämiskeskuksen mainosvideo. Mutta se oli hyvin ja taidolla tehty mainosvideo. No, slomoa olisi siitä ehkä hieman voinut karsia, jos toiveita saa esittää. Toivon että sarja saatiin myytyä vaikkapa Japaniin ja Saksaan ja sitä kautta käännetään elämysmatkailu uuteen nousuun. Toista tuotantokautta ei valitettavasti enää netin kautta ulkomailla näy. Taisi ahneus iskeä tekijöihin?
Kätevä emäntä oli todellinen helmi, harvoin näkee yhtä hyvin toisiaan täydentävää naisporukkaa vetämässä täysillä, ilman estoja. Sitä jäin oikeasti kaipaamaan. Alamaailmaakin olisin katsonut viela vaikka toiset 12 jaksoa.
Omassa lajissaan ovat sitten suomalaiset reality showt, jotka ovat siinä mielessä onnistuneita, että ne toimivat juuri kuten realityn pitääkin toimia. Sarjoissa esiintyvät 'päähenkilöt' ovat juuri niin ärsyttäviä/typeriä/lapsellisia/narsisteja ettei heitä voi olla katsomatta. Niin käsittämättömiä ääliöitä ei voi uskoa maailmassa olevankaan ja siksi sarjasta on aivan pakko katsoa seuraavakin jakso. Mitä enemmän heidän toilailujaan seuraa, sitä älykkäämmäksi sitä itsensä tuntee. Ei niin että itse olisi yhtään fiksumpi vaan siksi että itse tajuaa ainakin pitää oman idioottimaisuutensa neljän seinän sisällä.
Realityn kuningas on tietenkin Iholla ja sitä olenkin seurannut mielenkiinnolla ja monttu auki kaikki kolme kautta. Casting alkaa ehkä hieman toistaa itseään, mutta mikäs siinä, formaatti toimii.
Ensimmäisen tuotantokauden Vuoden Asshole oli tietenkin Heli Kajo. Säälittävä, säälittävä nainen, lahjaton ja tyhmä ihminen, jota seuratessa ei voi muuta kuin hävetä puolestaan. Täydellinen itsekritiikin puute oli hämmentävää seurattavaa.
Maria Nordin on tyylipuhdas pyrkyri, joka haluaa julkisuuteen keinolla millä hyvänsä. Hän ei ole tyhmä, mutta pohjaton, hillitön, kaikkinielevä halu olla Joku on aika väsyttävä piirre ihmisessä kuin ihmisessä.
Saara OlenNiinIhana (oikeassa yläkulmassa) otettiin varmasti mukaan ihan vittuilumielessä. Hän on loistoesimerkki siitä miten nainen voi olla harhainen pissis vielä keski-ikäisenäkin. Hän oli täydellinen ei kukaan.
Muista naisista en muista edes etunimeä, he olivat kauden hajuttomia, mauttomia filleripaloja tasoittamassa muistä naisista löyhkäävää itserakkautta.
Kuka vielä muistaa viime kauden Elämänsä Epäonnistujat? Vuoden Assholen tittelin veti komeasti kotiin ärsyttävääkin ärsyttävämpi Marketta Kokoomusnuori. Ma ihan kaikesta sydämestäni toivon että elämä vetää kuminaamaa turpaan oikein raskaamman kautta sillä millään pienellä selkäsaunalla tuollaisesta kusipäästä ei kunnon ihmistä tule. Vai mahtaako tulla sittenkään? Luonnevikainen kakara, hyi saasta. Vanhemmille luunappi päähän, susi tuli.
Kakkoskauden säälittäväksi pyrkyriksi mukaan otettiin Claudia Eve, viisikymppinen elähtänyt viiden lapsen äiti joka esittelee julkisuudenhimossaan tekorintojaan juorulehdistölle. Vanheneminen on kamalaa, mutta kuinka alas voi nainen vajota?
YleXn Venla Kokkosesta halusin niin kovasti pitää, ihan oikeasti yritin. Pidin hänen äänestään, hänen rehellisyydestään ja avoimuudestaan. Mutta jatkuva miehen perään pillittäminen ja kynnysmatoksi heittäytyminen ei tuonut hänelle edes säälipisteitä tältä mantereelta. Olisiko aika pukea ison tytön pöksyt jalkaan ja kasvaa aikuiseksi?
Loput kaksi olivat jälleen fillereitä, harmiton uskis ja miehenhimossaan kieriskelevä mulatti tuskin kiinnostivat ketään.
Kökkönä pytyssä oli sitten tietenkin tämän vuotinen miesten versio. Se on pakko tunnustaa että olin näin ylipäänsä positiivisesti yllättynyt että miekkosilta löytyi tuonkin verran sanottavaa. Poikien äitinä oleminen on avannut silmäni ymmärtämään maailmaa hieman myös miesten näkökulmasta ja se saattaa olla osaltaan syypää siihen että pidin kaudesta ehkä kaikkein eniten. Tai, ärsyynnyin vähemmän kuin aikaisemmista, sanotaan nain.
Tero on tämän kauden ja oman elämänsä filleri. Hänellä ei ole ajatuksia, ei tekoja eikä elämää. Valitettavasti ammattitanssijoilla ei ole omaa kategoriaa niille, jotka ovat aloittaneet tanssin vasta aikuisiällä, joten ole hyvä ja lopeta sen tekosyyn käyttö! Olet joko tarpeeksi taitava ammattilaiseksi tai sitten et ole. Sina et ole. Sina olet kuminpaistaja joka haluaa ammattilaiseksi. Siina ei ole mitään pahaa, kunhan sen uskaltaa tunnustaa edes itselleen. Juuri nyt Tero on uransa huipulla. Tämän kuuluisampaa hänestä ei koskaan tule. Sinkkutyttöjen on aivan turha huokailla komean nuoren miehen perään, sillä hän ei seurustele kenenkään kanssa joka ei ole yhtä hyvän näköinen kuin hän. Terolle kelpaa vain Tero.
Jukka Jätekuski oli koko porukan ehdottomasti positiivisin tuttavuus. Ensivaikutelma oli suorastaan karu, harvahampaisen purukaluston tiukka zoomaus kun vei kaiken huomion itse miehestä. Mutta kauden edetessä en voinut kuin ihaillen katsella miehen rohkeutta olla oma itsensä. Parempaa isää saa varmasti hakea kissojen ja koirien kanssa. Vienosti miinuksia tuli aikuisen miehen epävarmuudesta ja pelokkuudesta uuden suhteen etsinnässä ja loppujakson paljastuksesta että hän on alkanut seurustelemaan lapsensa kummitädin kanssa. Turhan sisäsiittoista toimintaa tuollainen mielestäni on ja miten käy lapsen ja kummitädin suhteelle jos rakkaus loppuukin? Kyselee nim. epätietoinen
Patrickista ei paljoa muuta jäänyt mieleen kuin että saaliksi käy nossoa kilttiä miestä. Muijansa oli ruma, saamaton ja laiska nalkuttaja, joka alistaa äitiinsä kiinni jäänyttä pikkupoikaa ilman mitään häpyä. Naama norsunvitulla 24/7. Toivoin viimeiseen asti että mies olisi tajunnut napata kakaran kainaloonsa ja häipyä hyvän saan aikana. Mutta ei, naimisiin ja sitä kautta piloille meni hyvä mies. Touvottavasti et kuulunut niiden 150:n Roviolta pois potkitun joukkoon. Siinä saattaa menna alta ensin kämppä ja heti perään eukko.
Yrjänälle menee tämän vuoden säälittävän pyrkyrin titteli. Mitään oikeata hän ei ole elämässään voittanutkaan. Kun ei sarjakuvia piirtämällä eikä laulamalla tullut palkintoja eikä julkisuutta niin yritetään sitten nain tuumailee Yrjänä. Onnittelen suloisen tyttövauvan johdosta vaikka olenkin sita mieltä että luontoa olisi ehkä kannattanut kuunnella. Yrjänän geenejä ei olisi koskaan pitänyt laittaa eteenpäin. Mies ähisee ja puhisee elämäntuskassaan, masentuu ja huokailee, pyörii ahdistuneena kuin puolukka pillussa eikä saa mitään valmista aikaan. Jo viikon erossa olo vaimosta saa miehen vetämään valtimot auki ja perverssi nekrofiili tirkistelymatka Tshernobyliin ahdistaa niin ihanasti. Yrjänä, synkkien salaisuuksien piinaama mystinen keski-ikäinen kalju hevimies joka tilailee tummanpuhuvia muskelipaitoja netistä, vetää puuteria nassuun ja vesivärittää sarjakuviaan viidettä vuotta. Pelle on pelle on pelle.
Vuoden Assholesta ei liene epäilystäkään, niin vakuuttava on Kolmen Koplan panostus.
-Nyyh, nyyh, ku mun blogilla ei oo lukijoita
-Pimpelipom, ei vai? Nakyyks mun kalju?
-No EI oo. Eeskoo, tee jotain. Mua niiiiin ärsyttää ku sä et ikinä tee mitään. Eeskooo...
-Kikkeliskokkelis! Olis lihanuijaa, hihi hihi hii
-Mennään telkkariin, sillä mä saan lisää lukijoita ja etutukan aina hyvin.
-Pimpelipom. Mennään vaan. Laitetaaks samanlaiset piipat ja converset?
-Laitetaan. Ja hypähdellään sillai södesti.
-Hypähdellään vaan.
Esko Kyrö. Kaikkien aikojen Ultimate Iholla Inhokki. Mies joka on takaa kuin Marilyn Monroe ja edestä kuin Esa Pakarinen.
Buhuu! Ei meillä vaan tuommoisia telkkareita ollut hammaslääkärin katossa kun mä olin pieni. No, eipä meillä silloin niin ihmeellistä katsottavaakaan ollut, yksi typerä Ransu-koira ja helvetin pelottava Pelle Hermanni. Kylli-täti piirsi ja Lasse Pöysti kertoi iltasatuja, paremmasta ei tiedetty. Televisiokin oli mustavalkoinen. Köyhää oli ja ankeaa, lapsuus minun muistoissani. Hampaat paikattiin amalgaamilla, pora vinkui ja mukulat itkivät pelosta ja kivusta. Puudutusta ei tunnettu, tai jos tunnettiin niin ei sitä köyhien kakaroihin tuhlattu.
Kelpaa siinä nyt kuopuksen maata, Disneyn leffoja katsella ja hampaitaan puhdistuttaa. Hammastahnan saa valita seitsemästä eri mausta ja läksiäislahjaksi saa vielä pussillisen muoviukkeleita, tarroja ja muuta krääsää. Kaikilla on kivaa. Paitsi iskällä, kun tulee laskun maksamisen aika. $499 pelkästä tarkastuksesta, puhdistuksesta ja fluorauksesta. Kuuden kuukauden välein. Hyi hitto.
Ei meillä vaan poliisitädit tuommoisilla vekottimilla ajelleet kun mä olin pieni. Ja mikä helkutin mopon ja pyörätuolin sekasikiö tuo on oikeen olevinaan? Hyi hitto. Mutta turvallisuus ennen kaikkea, huomaa pyöräilykypärä, luotiliivi ja virka-ase.
Marianne, Chicago, IL. Ilman omaa syytään sivuilla esiintyvät satunnaisesti myös Mies, Esikoinen 12v ja Kuopus 11v sekä sekalainen joukko sukulaisia, ystäviä ja kylän miehiä. Minut tavoittaa vaikkapa osoitteesta mariannem2010 miuku gmail piste com.
.jpg)
